Blog

Suomen viinitilat – Ranua-Revontuli – Ranua-Northern Lights

Posted by on Apr 9, 2014 in Blogi, Viljely | 1 comment

Suomen viinitilat – Ranua-Revontuli – Ranua-Northern Lights

Suomen ja mahdollisesti koko maailman pohjoisin viinitila sijaitsee Ranuan kunnassa. Tilan nimi on revontuliin viittaava Ranua-Revontuli – Ranua-Northern Lights. Tilalta on noin 80 kilometrin ajomatka pohjoiseen Rovaniemelle tai vajaat 90 kilometriä Posiolle. Tila kertoo valmistavansa vain puhtaita luonnonmarjatuotteita, ja sen tuotevalikoimaan kuuluu useita viinejä ja liköörejä sekä lisäksi hyytelöitä, täysmehuja sekä myös yksi glögi. Tilan valmistamista omista viineistä mainittakoon erikoinen, aperitiiviksi tai jälkiruokaviiniksi sopiva lakkaviini, joka on väriltään syvän keltainen ja maultaan vain lievästi makea. Sen heikko, miellyttävä tuoksu viittaa hieman pohjoisen metsän ominaistuoksuun. Helmeilevä lakkaviini taas on kuohuviinin tyyliin kevyesti helmeilevä, väriltään keltainen, lievästi makea viini, ja senkin tuoksu on metsäinen. Sen maku on lievästi hapokas ja raikas. Tilan valikoimiin kuuluvat lisäksi mustikkaviini, puolukkaviini, raparperiviini, mansikkaviini sekä kuohuviinin tapaiset, helmeilevän raikkaat helmeilevä puolukkaviini ja helmeilevä raparperiviini.   Tila valmistaa myös likööreitä mustikasta, pihlajanmarjasta, karpalosta ja tietenkin lakasta. Liköörit sopivat sellaisenaan nautittaviksi tai sitten erilaisiin juomasekoituksiin tai vaikkapa kakun mausteeksi ja jälkiruokiin. Myös liköörit on valmistettu paikan päällä puhtaista luonnonmarjoista eikä niihin ole lisätty keinotekoisia maku- tai väriaineita. Lämpimän makuinen, alkoholiton luonnonmarjoista valmistettu raikas glögi sisältää puolukkaa, mustikkaa ja variksenmarjaa. Monista muista viinitiloista poiketen Ranua-Revontuli valmistaa myös luonnonmarjahyytelöitä, jotka on valmistettu maun mukaan esimerkiksi variksenmarjasta, puolukasta tai metsävadelmasta. Tilan erikoisuutena on mesimarjalla maustettu mustikkahyytelö, jonka kaltaista ei taida löytyä juuri mistään muualta. Tilan erikoisuutena on variksenmarjasta valmistettu punertavansävyinen, puolimakea, hieman hapokas viini, jonka maku muistuttaa tavanomaista rypäleviiniä. Tässä vihje matkatuliaisiksi sellaiselle saajalle, joka jo on maistanut viinejä kaikilta maailman kolkilta. Tilan tilaviinimyymälä sijaitsee aivan Ranuan eläinpuiston yhteydessä, eläinpuiston niin sanotussa kivilinnassa, ja sieltä voi ostaa tilan omia viinejä ja muita tuotteita, mutta ei likööreitä. Myymälästä saa myös tilan omia lahjapakkauksia, joihin voi pakata esimerkiksi viini- tai likööripullon lahjaksi tai matkalta tuomisiksi....

read more

Kevään korvalla – viljelyn niksejä keväällä

Posted by on Apr 8, 2014 in Viljely | 0 comments

Kevään korvalla – viljelyn niksejä keväällä

Marjapensaiden lannoituksessa pitää noudattaa varovaisuutta ja muistella, miten pensaat kasvoivat edellisenä vuotena ja millaiseen maaperään ne on alunperin istutettu. Tavanomaisin virhe on liika lannoittaminen. Tällöin pensas kyllä näyttää kukoistavan, se vihannoi kesällä kauniin tumman vihreänä, mutta pensas keskittyy kasvamiseen ja marjasato voi jäädä vajaaksi ja tiheässä olevat lehdet haittaavat syyskesällä sadonkorjuuta. Eräs naapurini onnistui aikoinaan antamaan varoittavan esimerkin marjapensaiden lannoittamisesta: hän toi kottikärrykuormia karjanlantaa pensaidensa juurelle ja toivoi niiden kasvavan ja kukoistavan. Näin kävikin ja pensaat kasvoivat ja tuottivat valtavan määrän lehtiä, mutta syksyllä ne eivät tuhdin tyyppilannoituksen takia ehtineet tuleentua ja seuraavana talvena ne kuolivat kaikki.   Jos marjapensaat vaativat varovaista lannoitusta, kurpitsan ja raparperin voi periaatteessa istuttaa suoraan palaneen karjanlantapatterin päälle. Tosin niiden vesitaloudesta pitää huolehtia, sillä patterin päällä ne eivät välttämättä saa riittävästi vettä. Yksi keino on muotoilla istutuspaikka mullalla niin, että se muodostaa tavallaan kauluksen istutettujen kasvien ympärille. Kauluksen sisään voi sitten kaataa vettä, mutta ei suuria määriä kerrallaan, sillä isot vesimäärät vain imeytyvät pintamullan läpi alas. Perunan istutus on taitolaji. Jos istutat liian aikaisin, saat pelätä, että alkukesän hallayöt vievät perunan taimet. Jos istutat liian myöhään, perunan mukulat eivät syksyllä ehdi varttua ja tuottaa hyvää satoa, vaikka vuoden tulo olisikin ollut perunalle suotuisa. Kannattaa katsoa, millainen istutuspaikka on hallan kannalta. Jos paikka on suojaisa ja erityisesti jos istutuspaikka sijaitsee järven läheisyydessä, hallan vaara on pienempi kuin jos istutuspaikka on avoimessa notkelmassa. Lähellä sijaitseva järvi toimii keväällä lämpövarastona ja tasoittaa lämpötilaeroja, joten hallayö ei välttämättä tee tuhojaan, ja suojaisa sijainti estää pakkasen puolella olevan ilman liikkumisen pellon yli. Myöhemmin kesällä perunaa saattaa uhata perunarutto, varsinkin, jos kesä on ollut sateinen. Muista, että vanhan sanonnan mukaan “peruna kaipaa vettä vain keitettäessä”. Älä kastele sitä istutusvaiheessa lainkaan, vaikka maa olisi keväällä hyvinkin kuiva, ja myöhemminkin vain, jos maa pitkän hellejakson jälkeen alkaa pahasti halkeilla – jos silloinkaan. Peruna hoitaa itse vesitaloutensa ja löytää juurillaan yllättävästi vettä jopa päälle päin hyvin kuivan näköisestä hiekkamaasta. Liika kastelu ei nopeuta perunan kasvua, ja toisaalta perunarutto vaanii sellaisia viljelyksiä, joita ei ole käsitelty kaupallisilla kasvinsuojeluaineilla....

read more

Suomen viinitilat – Hermannin viinitila

Posted by on Feb 11, 2014 in Viljely | 0 comments

Hermannin viinitila on yksi Suomen noin 25 viinitilasta. Se sijaitsee Itä-Suomessa, Ilomantsissa osoitteessa Käymiskuja 1. Jos osoitekin viittaa tilan tuotantoon: se tuottaa kuohuviinejä, viinejä ja likööreitä. Useimpia tilan tuotteita voi ostaa mukaan sen omasta Hermannin viinimyymälästä, joka sijaitsee tilan yhteydessä. Tilan viineistä mainittakoon erityisesti Kulda Kägöi -niminen valkoherukasta valmistettu, jälkiruokaviiniksi soveltuva makea marjaviini, johon on lisätty ripaus aitoa lakkaa. Maku on erikoinen ja tumma, aavistuksen lakkaan vivahtava. Toinen mainitsemisen arvoinen viini on Aino, valkoinen kuiva marjaviini, joka on valmistettu valkoisesta viinimarjasta. Tämän viinin maku on kirpeän raikas ja hedelmäinen, ja se soveltuu sekä ruoka- että seurusteluviiniksi. Tätä tilan omaa viiniä saa myös Alkon tilausvalikoimasta. Tilalla valmistetaan ja myydään myös kolmea likööriä. Muzikka on makea, pehmeän mustikkainen, mustikasta valmistettu marjalikööri. Kukki on makea, seurustelujuomaksi soveltuva, aidoista lakoista valmistettu lakkalikööri, jonka väri on kullankeltainen ja maku täyteläinen ja mehevän lakan tuntuinen. Myös tätä likööriä saa tilata Alkon tilausvalikoimasta. Kiegu taas on makea, mustaviinimarjasta valmistettu tummanpunainen, vahvasti mustaviinimarjalta maistuva, cassis-tyyppinen marjalikööri. Jos pidät mustaviinimarjan mausta, tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen likööri, mutta sitä saa vain Hermannin viinitilan omasta ravintolasta ja joistakin muista ravintoloista, sillä lain mukaan sitä ei saa myydä ulos, eikä sitä valitettavasti saa myöskään tilata Alkon tilausvalikoiman kautta. Hermannin viinitilan erikoisuutena mainittakoon Kulda Hibbu -kuohuviini, jonka väitetään sisältävän aitoa 22 karaatin lehtikultaa. Tämä puolikuiva valkoisesta viinimarjasta, keltaisesta karviaisesta ja lakasta valmistettu viini on varmasti tyylikäs ja tavanomaisesta poikkeava lahja kenelle tahansa. Tilan alueella on viinitorniksi nimetty näköalatasanne, torni, josta on huimaava näköala Itä-Karjalan vaaroille ja aina Venäjän rajan yli rajan takaiseen Karjalaan. 33 metrin korkuisessa tornissa on ravintola, jossa voi nauttia tilan antimia, niistä valmistettuja cocktaileja sekä likööri- ja muita juomasekoituksia ja samalla ihailla suomalaista vaaramaisemaa ja karjalaista luontoa parhaimmillaan. Torni on paikallinen pienimuotoinen matkailunähtävyys, jossa järjestetään mm. teemailtoja sekä juusto- ja tapas-iltoja....

read more

Suomen viinitilat – Rönnvikin viinitila

Posted by on Feb 6, 2014 in Blogi, Viljely | 0 comments

Suomen viinitilat – Rönnvikin viinitila

Suomeen on viime vuosina perustettu useita viinitiloja, jotka tuottavat viiniä tilan omista marjoista, yleensä musta- puna-, viher- ja valkoherukoista, jotka menestyvät mainiosti Suomen ilmastossa. Lisäksi joillakin tiloilla on tarjolla tilan omia erikoisuuksia, kuten mansikka-, vadelma- ja karviaisviiniä, ja jopa raparperiviiniä on pääsee maistamaan joillakin tiloilla. Myös erilaisia likööreitä, kuten lakkalikööriä, valmistetaan innokkaasti. Parhaat viinit ja liköörit mittelevät makunsa ja tuoksunsa puolesta täysin tasavertaisesti Keski- ja Etelä-Euroopan ja eksoottisempienkin maiden viinien kanssa, vaikka muualla viinit valmistetaankin useimmiten pelkästään viinikynnöksen antimista. Yksi tutustumisen arvoinen Suomalainen viinitila, Rönnvikin viinitila, sijaitsee Hämeessä, Pälkäneen Laitikkalassa, vain 47 kilometrin etäisyydellä Tampereelta ja 33 kilometrin etäisyydellä Hämeenlinnasta. Tila on yksi Suomen vanhimmista ja tunnetuimmista viinitiloista ja se tuottaa viiniä tilan omien pensaiden ja naapuritilojen herukoista.   Nykyisen lainsäädännön takia Rönnvik, kuten muutkin viinitilat, saa myydä viiniä pulloittain vain viinitilan omassa myymälässä, mutta lasillisen tilan omaa viiniä voi nauttia myös tilan omassa ravintolassa. Rönnvikissä valmistetaan myös vahvempia alkoholijuomia, kuten lakkalikööriä, mutta niitä voi nauttia vain tilan ravintolassa, pulloittain niitä ei sieltä saa myydä ulos. Toivottavasti valtio pian huomaa, että viinitiloilla on paikallista matkailullista merkitystä, ja höllentää turhan tiukkoja myyntirajoituksia. Suomen Tilaviinikilpailun voittajaksi on useana vuotena selvinnyt jokin Rönnvikin valmistamista viineistä, esimerkiksi puolikuiva Kostian Kutsu voitti kilpailun vuonna 2001, ja Laipan Lumo -lakkaviini voitti kilpailun vuonna 2006. Rönnvikin tiloissa voidaan järjestää myös erilaisia tilaisuuksia, kuten kokouksia, juhlia ja muiden muassa hääpäiväkutsuja, ja myös yritykset ovat tuoneet ulkomaisia vieraitaan tutustumaan erikoisuuteen, Suomalaiseen tilaan, joka tuottaa viiniä pohjoisessa, kaukana totunnaisilta viinintuotantoalueilta. Erityisesti ryhmämatkailijat ovat löytäneet Rönnvikin ravintolan, jossa tarjotaan paikallisten maatilojen ja tuottajien lähiruokaa, sekä entiseen talliin perustetun kahvila  Pikku-Valakan, joka on auki kesäisin. Tilan alueella on myös pieni taidenäyttely, joka on avoinna tilan viinimyymälän aukiolon mukaisesti, mutta vain kesäaikaan....

read more

Kotitarveviljely – lähiruokaa omatoimisesti

Posted by on Feb 5, 2014 in Blogi, Viljely | 0 comments

Kotitarveviljely – lähiruokaa omatoimisesti

Kotitarveviljely – lähiruokaa omatoimisesti Tunnen useita perheitä, joiden mieliharrastuksena on kotipuutarhan hoito joko oman talon yhteydessä, mökillä tai sitten esimerkiksi oman tai suvun vanhan kotitalon yhteydessä maalla. Puutarhanhoito on heille usein kaikki kaikessa ja heidän kanssaan jutellessa juttu lipsuu väkisinkin kesään, kesän säihin ja siihen, millainen vuodentulo on. Tunnen perheen, joka viljelee sekä omakotitalonsa pihalla kaupungissa että maalla olevalla mökillään kaikkea mahdollista. Omakotinsa pihassa heillä on marjapensaita ja muutama todella vanhan näköinen omenapuu, sekä jatkuvaa hoitoa ja kesä-heinäkuun vaihteessa jatkuvaa poimintaa vaativia mansikantaimia useita kymmeniä rivimetrejä. Mökillä, jossa heillä on paljon enemmän tilaa, he kasvattavat hedelmäpuita, ja heillä on suuri määrä (ehkä liiankin suuri) marjapensaita, mansikkaa ja monta kymmentä metriä vadelmaa sekä juuresmaa ja vihannesmaa.   Aiemmin heillä oli myös kasvihuone, mutta he kertoivat, että he joutuivat luopumaan siitä sen työläyden vuoksi. Saimme maistella heidän kasvihuoneensa antimia, mm. tomaatteja ja joitain erikoisuuksia, kuten maissia, jotka perheen isoäiti oli onnistunut pölyttämään käsin pumpulipuikolla, mutta nyttemmin, kun aikaa on vähemmän, kasvihuone ja kuulemma yllättävän työläät tomaatit ovat saaneet jäädä. Myös kasvihuonekurkkua he viljelivät kasvihuoneessaan, ja saivat hyvää satoa, paitsi niinä kertoina, kun kasvihuoneen tuuletus unohtui, ja ehkä jo parhaaseen korjuupituuteensa venähtäneet kurkut olivat menneet hienoiseen homeeseen. Heillä on mökkitontillaan myös mm. kriikunoita, joiden makuun en ole vieläkään oikein päässyt, kun olen niitä joinakin syksyinä maistellut, sekä pensasmustikkaa. Kaikkien erikoisin hedelmäpuu heidän tontillaan on kuitenkin jo kauan, varmasti jo 30 vuotta sitten aurinkoiselle etelärinteelle istutettu kirsikkapuu, joka ehti jo varttua normaalisti ja tuottaa satoa monena vuotena, kunnes talvi vikaannutti sitä niin, että se kuoli, tai niin kaikki luulivat. Kukaan ei välittänyt kuolleen kirsikkapuun kohdalle jääneestä pöheiköstä, josta naapuri oli katkaissut puun rungon poikki, ja kirsikan kanto eli ruususen unta monta vuotta, kunnes joku huomasi, että vanhasta kannosta olikin versonut terveen ja elinvoimaisen näköisiä versoja. Niitä ei ensin pidetty kirsikkana lainkaan, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että vanhan puun sittenkin eloon jääneet juuret olivat tuottaneet uuden, tosin nyt hieman pensastavasti kasvavan kirsikkapuun. Aika näyttää, tuottaako se kirsikoita, ja jos, ovatko ne yhtä makeita kuin ne, joita vielä joskus 90-luvun alussa saimme...

read more

Kotitarveviljely – pensasmustikan ja tyrnin niksit

Posted by on Feb 3, 2014 in Viljely | 0 comments

Omalla kesämökkitontillani pensasmustikka on osoittautunut haasteelliseksi kasvatettavaksi. Jos sen istuttaa liian savikkoiseen maahan (meillä maaperä on savikkoista hämäläismaisemaa) ja varjoon, tai edes puolivarjoon, se kyllä kasvaa, mutta ei tuota marjaa. Ensi kesän projektina meillä on siirtää pensasmustikat toiseen paikkaa, pellonreunaan suojaisaan, mutta silti aurinkoiseen paikkaan, ja erikseen tätä varten parannettuun maahan, jonka salaojitamme, jotta vesi ei pääse seisomaan pensaiden alla. Yksi alunperin Ahvenanmaalta kotoisin oleva erikoisuus löytyy myös meidän mökkitonttimme aurinkoisesta eteläkulmasta: tyrni, joka kasvaa olennaisesti alkuperäistä esiintymisaluettaan pohjoisemmassa ja tuottaa hyvin, niin hyvin että perheen äiti joka syksy tuskailee tyrnimarjojen poimimisen aiheuttamaa työmäärää. Tyrnin oksat kun ovat pienten ja hyvin terävien piikkien peitossa ja ilman pitkähihaista ja hyvin suojaavaa vaatetusta niitä ei voi mennä poimimaan. Mutta vaiva palkitsee, talvella on mukava ottaa pakastettua tyrnimehua ja laimentaa siitä C-vitamiinipommi kaikkien nautittavaksi. Mehu tosin vaatii sekaan reilusti vettä ja ainakin minusta myös ripauksen sokeria, sillä se on varsin hapanta. Tyrni on siitä erikoinen kasvatettava, että se vaatii juurelleen nimenomaan hyvin hiekkavan, läpäisevän ja varsin laihan maan. Sitä ei lainkaan pidä istuttaa hyvämultaiseen, ravinteikkaaseen maahan. Itse istutin yli kymmenen vuotta sitten useita tyrnejä aurinkoiseen paikkaan ja varmaan ensimmäistä kertaa jouduin nimenomaan heikentämään maan laatua viemällä ison osan alkuperäistä multaa pois ja tuomalla tilalle soraa ja hiekkaa. Sekoitin ne paikalla olleen mullan kanssa ja varoin laittamasta mitään lannoitusta maahan. Nyt yksi tyrneistä on kasvanut niin isoksi, varmaan yli viisimetriseksi, että sen marjojen poimiminen ilman apuvälineitä on mahdotonta. Valitettavasti samainen tyrni on ehkä pituuttaankin kallistunut uhkaavasti ja jo viime syksynä pelkäsin, että se kaatuu talvella pitkin pituuttaan. Sidoimme tyrnin paksuimmat, reilusti käsivarrenpaksuiset oksat yhdessä paksulla köydellä ja vedimme köyden kauempana olevan rotevan unkarinsyreeniaidan juuren ympäri. Suojasimme köyden paksulla tavallisella muoviletkulla niistä kohdista, joissa köysi koskettaa tyrnin oksia, sillä pelkäsin köyden ajan oloon hankaavan tyrnin oksiin vaurioita, kun ne heiluvat tuulessa. Nyt tyrni ei pääse kaatumaan, mutta ei se kovin kauniskaan näky ole....

read more

Suomen viinitilat – Tammiluodon viinitila

Posted by on Feb 2, 2014 in Blogi, Viljely | 0 comments

Suomen viinitilat – Tammiluodon viinitila

Suomessa on 25 viinitilaa, joilla on viranomaisten antama lupa valmistaa ja myydä kotimaisista marjoista ja hedelmistä valmistettuja viinejä ja likööreitä. Yksi tällainen viinitila on Paraisten Lemlahdensaaressa hienolla paikalla aivan meren rannalla sijaitseva Tammiluodon viinitila. Tila sijaitsee mukavasti vain 30 kilometrin ja alle puolen tunnin etäisyydellä Turusta. Maisemat ovat upeat, sillä tilan toisella puolella lainehtii aina väriään muuttava Suomenlahti, ja mantereen puolella alkavat tilan omat omenatarhat. Tammiluodon viinitila on erikoistunut viinien tuottamiseen omenista, ja tila olikin alunperin nimenomaan omenatila. Nykyään Tammiluodon omenatarhoissa kasvaa noin 3000 omenapuuta, ja osa niiden sadosta käytetään viinintuotantoon, osa myydään ulos. Tilalla valmistetaan kuitenkin viiniä myös kotimaisista herukoista, kuten valko- ja mustaherukoista. Osa viineistä valmistetaan kuohuviineiksi käyttäen perinteistä, rauhallista pullokäymismenetelmää, jossa valmiiksi korkitettuja pulloja säilytetään pitkiä aikoja viileissä kellaritiloissa.   Viinien tuottaminen ja myyminen tilalla aloitettiin 1996. Ajan kuluessa tila on muuttunut enemmän matkailukohteen suuntaan, ja siellä, kuten monilla muillakin viinitiloilla, järjestetään vilkkaasti juhlia ja erilaisia kokouksia, ja myös häitä. Häiden järjestämiseen tila soveltuu erinomaisesti, sillä tarjolla on joko viinitupa pieniä häitä varten, tai isompi juhlatila, jos häävieraita on tulossa enemmän. Viinitilalla tärkeintä on kuitenkin tilan oma viini. Tilan viinivalikoimaan kuuluvat mm. tyrnillä maustettu puolikuiva omenaviini Tyyra, seurusteluviiniksi soveltuva puolimakea omenasta ja karviaisesta valmistettu viini Roosa, muutamat herukkaviinit, kuten puolikuiva vaalea herukkaviini Venla, sekä erikoisuutena mansikasta valmistettu melko makea jälkiruokaviini, jonka nimi on yksinkertaisesti “Mansikka”. Hännän huippuna on samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini “Mansikkakuohu”, jonka väriä tilan väki kehuu erikoisen hienoksi. Polttarien järjestäjille vihje: Tammiluodon viinitilalla on melko kookas 15 hengen sauna, joka on rakennettu osittain veden päälle, sekä lämminvesipalju ja uimakatos, josta voi talvella käydä avannossa. Polttarien järjestäminen onnistuu mainiosti, sillä nestemäiset tarjottavat löytyvät tilan puolesta ja polttarien päähenkilön voi heittää lähes suoraan saunasta avantoon – vaatteet päällä tai ilman!...

read more

Kevään korvalla – mistä kotipuutarhuri aloittaa

Posted by on Jan 16, 2014 in Viljely | 0 comments

Kevään koittaessa ja huhtikuun lämmittäessä maan alkaa hiljainen mutta ahkera hyörinä Suomen kotipuutarhoissa. Oheen olen lyhyesti koonnut lannoitukseen liittyviä asioita, joita jokainen kotipuutarhurin on syytä muistaa keväällä. Kevätlannoitus on olennaisimpia puutarhan kevättöitä. Kaikki tavanomaista kevätlannoitetta eli Y1-lannoitetta kaipaavat marja- ja muut pensaat, hedelmäpuut, istutetut jalopuut, vadelmapensaat sekä pihan koristekasvit kannattaa lannoittaa, mutta kohtuutta noudattaen. Pienet monivuotiset koristekasvit pärjäävät yleensä parhaiten pienellä lisälannoituksella, ja pienten, vastikään istutettujen taimien kanssa pitää olla varovainen, jotta ei lannoita niitä liikaa, sillä se estää tuleentumisen syksyllä. Heikosti tuleentunut kasvi ei ehdi valmistautua talveen ja saattaa talvella kuolla. Isoille istutetuille jalopuille saa heittää parikin kourallista kevätlannoitetta, isoille hedelmäpuille kourallisen. Nurmikko saattaa hyvinkin kaivata lannoitusta, mutta muista, että lannoiterakeet pitäisi saada leviämään mahdollisimman tasaisesti. Yhteen paikkaan romahtanut suuri lannoitemäärä aiheuttaa vain sen, että siihen kasvaa valtava ruohomätäs, jota saa sitten ajaa vähän väliä ruohonleikkurilla, ja kovin iso lannoitemäärä yksittäisessä kohdassa voi jopa polttaa maahan kohdan, jossa ei pitkään kasva mitään. Itse levitän ruohomatolle lannoitteen vanhalla maamiehen kylvökonstilla molemmin käsin viskoen kummallekin puolelle kylväjää tasaisena mutta kevyenä sateena. Sellaisiakin istutettuja kasveja on, joille ei pidä antaa mitään lannoitusta. Esimerkiksi kosteassa maassa viihtyvä unkarinsyreeni on helppohoitoinen, sillä se vaatii vain syksyllä reilun leikkauksen ja keväällä usein ei yhtään lannoitetta. Omalla kesämökilläni kukoistaa roteva, 30 vuotta sitten istutettu unkarinsyreeniaita, joka oikeastaan vaatisi jotakin, mikä hillitsisi sen kasvua. Sen juuristo on ehtinyt vankistua niin rotevaksi, että vaikka se toissavuonna leikattiin suurella työllä kokonaan alas, se on jo nyt ehtinyt vajaan metrin korkuiseksi. Se yrittää joka kesä vallata lisää aluetta sivuiltaan kasvattamalla maan kautta juurista uusia taimia, jotka sitten alkavat vankistua, jos niitä ei pian leikkaa pois. Muista, että mansikalle on oma kevätlannoitteensa, samoin esimerkiksi ruusuille ja istutetuille havupuille – niille ei pidä antaa tavanomaista kevätlannoitetta, sillä niille on olemassa oma hapanta maata kaipaavien kasvien lannoitteensa....

read more