Kotitarveviljely – lähiruokaa omatoimisesti

Feb 5, 2014 by

Kotitarveviljely – lähiruokaa omatoimisesti

Kotitarveviljely – lähiruokaa omatoimisesti

Tunnen useita perheitä, joiden mieliharrastuksena on kotipuutarhan hoito joko oman talon yhteydessä, mökillä tai sitten esimerkiksi oman tai suvun vanhan kotitalon yhteydessä maalla. Puutarhanhoito on heille usein kaikki kaikessa ja heidän kanssaan jutellessa juttu lipsuu väkisinkin kesään, kesän säihin ja siihen, millainen vuodentulo on.

Tunnen perheen, joka viljelee sekä omakotitalonsa pihalla kaupungissa että maalla olevalla mökillään kaikkea mahdollista. Omakotinsa pihassa heillä on marjapensaita ja muutama todella vanhan näköinen omenapuu, sekä jatkuvaa hoitoa ja kesä-heinäkuun vaihteessa jatkuvaa poimintaa vaativia mansikantaimia useita kymmeniä rivimetrejä. Mökillä, jossa heillä on paljon enemmän tilaa, he kasvattavat hedelmäpuita, ja heillä on suuri määrä (ehkä liiankin suuri) marjapensaita, mansikkaa ja monta kymmentä metriä vadelmaa sekä juuresmaa ja vihannesmaa.

 

Aiemmin heillä oli myös kasvihuone, mutta he kertoivat, että he joutuivat luopumaan siitä sen työläyden vuoksi. Saimme maistella heidän kasvihuoneensa antimia, mm. tomaatteja ja joitain erikoisuuksia, kuten maissia, jotka perheen isoäiti oli onnistunut pölyttämään käsin pumpulipuikolla, mutta nyttemmin, kun aikaa on vähemmän, kasvihuone ja kuulemma yllättävän työläät tomaatit ovat saaneet jäädä. Myös kasvihuonekurkkua he viljelivät kasvihuoneessaan, ja saivat hyvää satoa, paitsi niinä kertoina, kun kasvihuoneen tuuletus unohtui, ja ehkä jo parhaaseen korjuupituuteensa venähtäneet kurkut olivat menneet hienoiseen homeeseen.


Heillä on mökkitontillaan myös mm. kriikunoita, joiden makuun en ole vieläkään oikein päässyt, kun olen niitä joinakin syksyinä maistellut, sekä pensasmustikkaa. Kaikkien erikoisin hedelmäpuu heidän tontillaan on kuitenkin jo kauan, varmasti jo 30 vuotta sitten aurinkoiselle etelärinteelle istutettu kirsikkapuu, joka ehti jo varttua normaalisti ja tuottaa satoa monena vuotena, kunnes talvi vikaannutti sitä niin, että se kuoli, tai niin kaikki luulivat. Kukaan ei välittänyt kuolleen kirsikkapuun kohdalle jääneestä pöheiköstä, josta naapuri oli katkaissut puun rungon poikki, ja kirsikan kanto eli ruususen unta monta vuotta, kunnes joku huomasi, että vanhasta kannosta olikin versonut terveen ja elinvoimaisen näköisiä versoja. Niitä ei ensin pidetty kirsikkana lainkaan, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että vanhan puun sittenkin eloon jääneet juuret olivat tuottaneet uuden, tosin nyt hieman pensastavasti kasvavan kirsikkapuun. Aika näyttää, tuottaako se kirsikoita, ja jos, ovatko ne yhtä makeita kuin ne, joita vielä joskus 90-luvun alussa saimme maistella.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *