Kotitarveviljely – pensasmustikan ja tyrnin niksit

Feb 3, 2014 by

Omalla kesämökkitontillani pensasmustikka on osoittautunut haasteelliseksi kasvatettavaksi. Jos sen istuttaa liian savikkoiseen maahan (meillä maaperä on savikkoista hämäläismaisemaa) ja varjoon, tai edes puolivarjoon, se kyllä kasvaa, mutta ei tuota marjaa. Ensi kesän projektina meillä on siirtää pensasmustikat toiseen paikkaa, pellonreunaan suojaisaan, mutta silti aurinkoiseen paikkaan, ja erikseen tätä varten parannettuun maahan, jonka salaojitamme, jotta vesi ei pääse seisomaan pensaiden alla.

Yksi alunperin Ahvenanmaalta kotoisin oleva erikoisuus löytyy myös meidän mökkitonttimme aurinkoisesta eteläkulmasta: tyrni, joka kasvaa olennaisesti alkuperäistä esiintymisaluettaan pohjoisemmassa ja tuottaa hyvin, niin hyvin että perheen äiti joka syksy tuskailee tyrnimarjojen poimimisen aiheuttamaa työmäärää. Tyrnin oksat kun ovat pienten ja hyvin terävien piikkien peitossa ja ilman pitkähihaista ja hyvin suojaavaa vaatetusta niitä ei voi mennä poimimaan. Mutta vaiva palkitsee, talvella on mukava ottaa pakastettua tyrnimehua ja laimentaa siitä C-vitamiinipommi kaikkien nautittavaksi. Mehu tosin vaatii sekaan reilusti vettä ja ainakin minusta myös ripauksen sokeria, sillä se on varsin hapanta.

Tyrni on siitä erikoinen kasvatettava, että se vaatii juurelleen nimenomaan hyvin hiekkavan, läpäisevän ja varsin laihan maan. Sitä ei lainkaan pidä istuttaa hyvämultaiseen, ravinteikkaaseen maahan. Itse istutin yli kymmenen vuotta sitten useita tyrnejä aurinkoiseen paikkaan ja varmaan ensimmäistä kertaa jouduin nimenomaan heikentämään maan laatua viemällä ison osan alkuperäistä multaa pois ja tuomalla tilalle soraa ja hiekkaa. Sekoitin ne paikalla olleen mullan kanssa ja varoin laittamasta mitään lannoitusta maahan. Nyt yksi tyrneistä on kasvanut niin isoksi, varmaan yli viisimetriseksi, että sen marjojen poimiminen ilman apuvälineitä on mahdotonta. Valitettavasti samainen tyrni on ehkä pituuttaankin kallistunut uhkaavasti ja jo viime syksynä pelkäsin, että se kaatuu talvella pitkin pituuttaan. Sidoimme tyrnin paksuimmat, reilusti käsivarrenpaksuiset oksat yhdessä paksulla köydellä ja vedimme köyden kauempana olevan rotevan unkarinsyreeniaidan juuren ympäri. Suojasimme köyden paksulla tavallisella muoviletkulla niistä kohdista, joissa köysi koskettaa tyrnin oksia, sillä pelkäsin köyden ajan oloon hankaavan tyrnin oksiin vaurioita, kun ne heiluvat tuulessa. Nyt tyrni ei pääse kaatumaan, mutta ei se kovin kauniskaan näky ole.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *